Eli aloitin RKC:n, (Royal Kingdom Challenge) joka sijoittuu viktoriaaniseen aikakauteen. Olen hieman 'yhdistellyt' Sumulaakson ja tämän Kielonmutkan juonta, eli ne yhdistyvät jossain vaiheessa ihan kunnolla. Mutta, lukemaan pääset tästä. Ja toivon - ei, kun vaadin - että jokainen lukija kommentoisi edes jotain! :) Kiitos.

T. Emilia, joka rakastaa kommenttien lueskelua.

Eli, suunnilleen kaikki lukijat jo tietävätkin, kuinka Lehtoloiden tie tulee päättymään. Jos et tiedä vielä syytä, luepa tämä. Mutta, minulla oli vielä muutama kuva tallella, ja niistä kehittelen nyt päätösjakson.

Lehtolat päättivät muuttaa talostaan pois. He halusivat jättää ikävät muistot talosta pois, kuten esimerkiksi Iran kuoleman, Akselin kaikkien sisarusten murhan ja kaikki muutkin harmit. Tytöt saivat oman, valoisan makuuhuoneen, ja he olivat enemmän kuin iloisia.

Mutta myös uudessa talossa tuli surun hetkiä. Ensin kuoli uskollinen koira, Kazul, jota jäi kaipaamaan koko perhe. Erityisesti Akselille se oli kova pala, olihan hän leikkinyt sen kanssa melkein koko ikänsä.

Pian tuli kasvun aika. Jacquesista kasvoi komea poika, selvästi perijä. Akseli oli hyvin innoissaan pojasta, ja toivoi tälle kaikkea hyvää.

- Lapset! sanoi Eline terävään, mutta lempeään sävyyn ja jatkoi: - Marquerita, sinä kasvat kohta vanhemmaksi, ja tulet naimaikään. Sinut me naitamme kylän jollekin miehelle, kun taas Aimeé ja Annlisa lähetetään sisäoppilaitokseen Englantiin. Olemme kuullet huhuja, että kylään olisi laivojen mukana tulossa rutto. Te kaksi olette vielä niin pieniä, ettette pääse kenenkään miehen luo turvaan. Jacques ei voi ottaa teitä luokseen, hänkin varmasti saa piakkoin lapsia heti avioiduttuaan. Marqueritalla on onnea, jos saamme hänet näinä surun aikoina naimisiin. Ja kukaan mies ei halua huolehtia vaimonsa pikkusisaruksista, elleivät he ole naimaiässä. Minä ja isä emme voi pitää teitä täällä, joudumme muiden vanhojen kyläläisten kanssa huolehtimaan sairaista oman henkemme uhalla. Rakastan teitä niin paljon, enkä haluaisi hylätä teistä ketään! hän nyyhkäisi kyynelten valuessa pitkin hänen poskiaan.

Niin Marquerita kasvoi, ja hän meni naimisiin ällöttävän, lihavan miehen kanssa. Hän oli ikävä kyllä ainut, joka Ritan huoli. Eline itki häiden ajan avoimesti, hän ei ehkä sen jälkeen koskaan näkisi tytärtään! (Anteeksi minulla ei ole kuvaa.)

Lehtoloiden perheessä ei enää oikein tunnettu iloa. Kylältä palatessaan vanhemmat toivat aina uusia kuolinilmoituksia, aina joku tuttu  oli sairastunut ruttoon, ja vienyt perheensä mukanaan. Onneksi tuo musta surma ei ollut vielä iskenyt Lehtoloihin! Niinpä Eline ja Akseli olivat huojentuneita, kun koitti kaksosten syntymäpäivä. Aina niin railakas Aimeé ei jaksanut edes riemuita syntymäpäivillään. Kaikki olivat kuin unessa.

Luonnollisesti Aimeén jälkeen kasvoi Annlisa. Kun veljen lempisisko kasvoi, saattoi nähdä pienen hymynpoikasen Jacquesin kasvoilla. Annlisa näytteli hyvin, hän halusi näyttää, että kaikki olisi hyvin. Hän hymyili, mutta hänen nyrkkinsä olivat puristuneet yhteen, ja hän taisteli itkua vastaan. Tämä olisi hänen viimeinen päivänsä perheen luona. Illalla hänet ja Aimeé lähetettäisiin pois, turvaan.

Ja kun ilta koitti, kukaan ei enää viitsinyt teeskennellä. Kaikki purskahtivat itkuun, kukin omalla tavallaan. Elinen koko ruumis vavahteli vahvojen kouristusten välillä, Akseli halasi tyttäriään, ja hänen silmistään valui vuolaasti kyyneliä. Jacques nyyhkytti hiljaa Annlisan olkapäätä vasten, Aimeén poskilla näkyi kimaltelevia kyyneleitä. Annlisa oli aivan hiljaa, kuunnellen perheensä itkua. Hän ei saanut henkeä. Kurkussa oli iso möhkäle, joka ei ottanut lähteäkseen. Silmät sumenivat, sydän löi hitaasti, ajatuksissa vilisi lapsuudenkuvia, kun kaikki oli ollut vielä hyvin. Olisi aika jättää hyvästit.

                                                                              SUMULAAKSON SANOMISET

Kauan Sumulaaksoa asuttaneet Lehtolat ovat kuolleet ruttoon. Vanhin poika, Jacques, kuoli kaksi päivää taaksepäin, heti lasta odottavan vaimonsa Maaretin jälkeen. Suvun vanhimmat, Akseli ja Jacqueline, todettiin kuolleiksi eilen illalla. Myö Jacquelinen oma suku, Morsleyt, ovat kuolleet kuukausi takaperin. Lehtoloiden vanhin tytär, Marquerita, kuoli lapsivuoteeseensa sairauden heikentämillä voimillaan. Kahdesta muusta tyttärestä, Annlisasta eikä Aimeésta, ole kuulunut mitään viimeisen vuoden aikana. Nyt on siis aika etsiä Sumulaaksolle uusi perustajasuku. Jatkuu sivulla 3.

 

Näin loppui Lehtoloiden taival. Jätän tarinan kuitenkin tänne luettavaksi.

 

Ikävikseni minun on ilmoitettava, että Lehtoloiden taival päättyy. Edellisessä ilmoituksessa kirjoitin, että bugit olisi saatu pois, mutta ei ne niin helpolla lähteneetkään. Ainoastaan tällä perheellä säilyivät nämä inhotukset. Kopioin kyllä kaikki tarvittavat tiedot ennen uudelleenasennusta, mutta tänään lisäosia asentaessani huomasin, että Yöelämää-lisäosan levy oli ilmeisesti naarmuuntunut, eikä sen asennuksesta tullut mitään. Näin koko Sumulaakso päätyi bittiavaruuteen, kun se yksi lisäri sieltä välistä puuttuu. :(  Alan kyllä mitä pikemmin tekemään uutta keskiajalle tai sen lähettyville suuntautuvaa tarinaa. Vanhoja jaksoja on nyt vielä vähän aikaa luettavissa, ennen kuin poistan blogin. Poistan sen sitten, kun saan uuden tarinan kehiteltyä, ja ehkäpä muutaman osan julkaistua. Olen hyvin pahoillani (mahdollisten) lukijoiden ja tietysti myös itseni puolesta, olinhan hyvin kiintynyt tähän perheeseen. Ette uskokkaan kuinka paljon minua harmittaa! Mutta, elämä jatkuu. Kyselisin vielä vähän sellaista asiaa, että haluaisitteko vielä lukea toista legacyani? Siis jos sellaisen tekisin. Kyse olisi Legacy Challengesta tai sitten Royal Kingdom Challengesta. (Siis molemmat olisivat keskiaikaisia.) Onnellista joulua ja upeaa uutta vuotta!

Lämpimin terveisin,

Emilia

Eli peliini tuli hyvin ongelmallisia bugeja legacya (ja muutakin peliä ajatellen) ja minun on asennettava peli uusiksi. Mutta onneksi voin siirtää tarvittavat tiedot (Sumulaakson kansion ja downloadsit) turvaan, ja asennan kaikki 5 lisäosaa ja peruspelin uudestaan. (Huh, siinä kyllä kestää..) Joten, tämä legacy vetäyty asennustauolle. :( Ja muutenkin, joululomalla on kaikkea muutakin tekemistä..

Sain onneksi sittenkin bugit pois, ja tarina jatkuu heti kun ehdin pelaamaan. Tulee ainakin yksi jakso ennen viikonloppua, joululomasta en oikein tiedä, miten ehdin pelaamaan/kirjoittamaan.

Iloista joulua ja joulun odotusta kaikille!

T. Emilia

Tämä ja edellinen jakso ovat vähän tällaisiä välijaksoja, joissa ei pahemmin mitään tapahdu. Kasvua, muuttoja jne. Mutta sitten seuraavassa jaksossa seurataan jo enemmän perijäksi valitun Jacquesin elämää, vaikka pienemmät sisarukset silloin saattavat vielä talossa olla.

Kasvuvuorossa tällä kertaa kaksoset, ensimmäisenä Annlisa. Vanhempana hän tulee taatusti näyttämään äidiltään, hän on perinyt paljon ranskalaisen äitinsä piirteitä, eli kaunis lapsi odotettavissa. Kaksoset olivat aina olleet vanhemmille lähellä sydäntä, ja siksi he päättivät tehdä heidän elämästään hyvin onnellista. Heillä oli jopa nyt hieman aikaa, kun talossa ei ollut muita pienokaisia samaan aikaan. Mutta odottakaas vaan..

Sitten kasvoi Aimeé, joka sai vielä enemmän äitinsä piirteitä. Aimeésta tuli todella kaunis pienokainen, isän suosikki. Akseli oli myös hyvin pahoillaan, ettei naisista voinut vielä tulla perijöitä. Niin ei vain tehdä.

Ira jätti kuollessaan Akselille paljon rahaa, ja rahoilla Akseli osti uljaan hevosen, jonka hän risti Woraugiksi. Woraug oli hyvä hevonen, se palveli perhettä monella tavalla. Aamulla oli helpompi lähteä kirkkoon kun ei tarvinnut mennä jalkaisin, ostokset saatiin hoidettua torilta nopeammin viileään, pojat saatiin ajoissa opinahjoonsa sekä ystäviä nähtiin useammin.

Koska kaksoset olivat lähimpänä vanhempien sydämiä, heitä opetettiinkin eniten. Ketään muita lapsista ei oltu opetettu, he olivat oppineet kaiken aikanaan. Mutta Aimeén ja Annlisan kohdalla tehtiin poikkeus, ensin heitä opetettiin käymään potalla, ja sitten kävelemään.

- Hyvä! Aimeé-kultaseni, sinähän osaat kävellä! Tule äidin luokse, niin äiti antaa pusun! leperteli ylpeä Jacqueline katsellessaan lapsensa ensiaskelia.

Myös Annlisa opetettiin kävelemään. Annlisa oli hieman rauhallisempi tapaus, siskonsa Aimeé taas otti tavakseen hypähtää itse pois kehdosta, jos kukaan ei ehtinyt häntä auttamaan.

Eline ja Akseli päättivät yhdessä, että Jacquesista tulisi perijä. Niinpä Akseli alkoi kaksosten hoidon ohella metsästämään hänelle puolisoa. Akseli löysikin oikean aarteen, Maaretin, joka oli erittäin hyvä siivoamisessa ja ruoanlaitossa. Maaretista tulisi Jacquesille oiva puoliso!

Kun puolisoasia oli hoidettu pois alta, keskityttiin taas nykyhetkeen. Lapsosille oli opettettava puhumisen jalo taito! Rauhallinen ja oppikykyinen Annlisa oppi hetkessä puhumaan. Akseli toivoi, että Annlisa pääsisi joskus hyviin naimisiin jonkun arvoisensa miehen kanssa. Noilla aivoilla Annlisasta olisi vaikka yliopistoon! Mutta ikävä kyllä, Sumulaakso ei ollut kovin tasa-arvoinen asuinsija, eikä yliopistoon haluttu naisia opiskelemaan, ainoastaan keittiöön. Ja sinnehän ei Annlisaa laitettaisi!

Aimeé ei oikein jaksanut keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan, ja siksi häneltä menikin kauemmin aikaa oppia puhumaan.

"Aimeéstakin tulee joskus oikein hyvä perheenemäntä, jämäkkä ja silti lempeä. Mutta aivan erilainen kuin sisarestaan!" ajatteli Eline katsellessaan tyttäriään.

Pian oli aika jättää kävelyharjoittelut jälkeensä, ja kasvaa hieman suuremmaksi. Annlisasta kasvoi erittäin kaunis neitokainen, aivan äitinsä näköinen. Annlisa on ujohko, mutta erittäin viisas. Jo pienellä iälläänkin hän voitti isommat veljensä shakissa leikiten ja osasi vastata nokkelasti aikuisten vaikeisiin kysymyksiin.

Niin kasvoi myös Aimeé. Hän on myös enemmän äitinsä näköinen, mutta hänellä on hieman pyöreämmät kasvot. Aimeé on leikkisä lapsi, joka jaksaa riehua ulkona tuntikausia.

Kun Gabrielista ei tullut perijää, tämä matkusti luostariin, ja sen jälkeen papiksi opiskelemaan. Häntä seurasi myös Aleksanteri, joka taasen päätti mennä yliopistoon kirjallisuuden opettajaksi, hän oli loistava kirjoittaja! Hän osasi kertoa pikkusisaruksilleen jännittäviä satuja, ja kirjoittaa tarinoita. Jacquesin ja Marqueritan tulisi ikävä häntä!

Nyt, kun perheessä ei ollut enää kuin Eline, Akseli, Rita, Jacq, Aimeé, Annlisa ja Kazul, olisi perheenlisäys mahdollinen! Kohta talossa olisi taas pieniä jalkoja tepsuttamassa..

Onnistuuko perheenlisäyshaaveet, vai katkaistaanko unelmalta siivet? Rakastuuko Jacq Maaretiin, vai toivooko hän puolisoksee aivan jotain toista? Jos kyllä, niin ketä?

Saatan joutua pitämään tauon, sillä pelissäni on outo bugi, ettei sim voi muuttaa tontilta pois. Jos laitan simin etsimään uutta asuntoa, sim ottaa lehden käsiinsä, mutta siihen se sitten jääkin. Tietokoneen kanssa sama juttu. Ja on vielä toinenkin bugi, tontille ei voi muuttaa kukaan. Jos ehdotan yhteen muuttamista, sim vastaa, ettei hän voi muuttaa, sillä sen lemmikki olisi tiineenä. Se ei ole totta. En tiedä, mitä oikein teen, jos tontilta ei voi muuttaa pois, eikä tontille voi muuttaa. Olen jo kokeillut vaihtaa taloa, ei onnistu uudellakaan tontilla. Mutta, ehdotuksia?