Viime jaksossa Annlisan lempipoika Santeri kuoli heti häidensä jälkeen. Ja heti kuolemansa jälkeen Santeri sai esikoispoikansa, Santeri nuoremman. Myös Jaanan synnytys oli lähellä...

- Mikael!! Vauva syntyy! Eikä tämä satu yhtään! Jaana huusi innostuneena miehelleen, joka oli juuri kylvyssä.

- Mikael! Hän huudahti vielä kerran, kunnes huuto keskeytyi kivun aiheuttamaan terävään henkäykseen.

- Mikä nyt? Juuri äskenhän sanoit, ettei se satu! Mikael huusi kysyvästi hiukset yhä märkinä.

- Minä.. olin.. väärässä.. Jaana hönkäili polttojen välistä.

Voimiltansa heikko ja hyvin hoikkavartaloinen Jaana meinasi pyörtyä silkasta kivusta. Lapsi oli hyvin suurikokoinen ja vähän myöhässä.

- Mikael.. auta minua..

Ja niin Mikael kutsui heti tohtorin ja lapsenpäästäjän kotiinsa auttamaan heikkoa vaimoaan. Vauva syntyi onnistuneesti, mutta Jaana oli niin väsynyt, että pyörtyi heti vauvan itkiessä ensimmäistä kertaa.

Levättyään muutaman tunnin Jaana oli jo niin voimissaan, että jaksoi ottaa tyttärensä Lauran syliinsä, ja mennä näyttämään häntä kärsimättömälle Mikaelille, jota tohtori ei ollut päästänyt mukaan synnytykseen. Mikael ei edes tiennyt, oliko hänen lapsensa tyttö vai poika.

- Tässä on tyttäresi, Laura Lehtola, jota ei laiteta luostariin, Jaana esitteli heidän lapsensa painottaen neljää viimeistä sanaa ojentaessaan Lauraa Mikaelille.

- Voi, kuinka ihana hän onkaan! Katsotaan sitä luostariasiaa sitten myöhemmin, Mikael ihaili esikoistaan.

Ja vähän ajan kuluttua Laurasta kasvoikin kaunis tyttönen, joka oli isän ja äidin silmäterä. Jaana ei päästänyt lastaan hetkeksikään silmistään, vaan vartioi tätä haukan silmin.

Samaan aikaan muun suvun parissa vietettiin myös syntymäpäiviä. Santeri kasvaisi!

- Voi! Santeri, näytät aivan isältäsi nuorempana! Annlisa hehkutti lastenlastaan. - Kunpa näkisin kohta myös toisen lastenlapseni, Lauran, sinun serkkusi siis! hän jatkoi ajatellen tapaamistaan Mikaelin kanssa, jossa Mikael oli kertonut innostuneena tyttärestään, Laurasta.

Kerrottuaan äidilleen tyttärestään, Mikael sai kuulla suru-uutisen. Hänen rakas veljensä, Santeri, oli kuollut! Surussaan Mikael meni lupaamaan äidilleen, että Ruusu ja Santeri saisivat kyllä muuttaa heille kysymättä edes Jaanan mielipidettä.

- Jaana-kulta! Voisivatko Ruusu ja Santeri asua meillä vähän aikaa? Mikael kysyi varovaisesti.

- No minne he lapsensa laittaisivat? Jättäisivätkö he lapsen Annlisan taakaksi? Minä en nyt ymmärrä yhtään, Jaana sanoi kädet puuskassa.

Mikaelille nousi kyyneleet silmiin, kun hän tajusi, ettei Jaana tiennyt vielä.

- Santeri.. Santeri, veljeni, on kuollut. Hän kuoli keuhkokuumeeseen heti häiden jälkeen. Ja sitten syntyi hänen lapsensa, Santeri nuorempi, hän puhua pajatti vaimolleen, joka näytti yhtäkkiä tajuavan kaiken.

- Santeri.. kuollut? hän kysyi heikolla äänellä. Jaana oli nimittäin ollut Santerin hyvä ystävä.

- Niin. Rakas veljeni, Mikael sanoi ja hänen äänensä murtui.

- Tottahan toki he voivat tulla! Jaana heltyi nähdessään miehensä silmät kyynelissä. Hänen omansakin sumenivat hänen ajatellessaan Santeria, tuota hauskaa poikaa, joka oli viety heiltä aivan liian aikaisin.

Seuraavana aamuna Annlisa tapasi Mikaelin, joka kertoi Jaanan myöntävästä päätöksestä Ruusua koskevassa asiassa. Annlisan tultua kotiin, hän näki teini-ikäiseksi kasvaneen poikansa, Kaunon. Annlisa huudahti innostuneena, ja ryntäsi rutistamaan poikaansa.

Ja vielä samana iltana Ruusu muutti Santerin kanssa Mikaelin, Jaanan ja Lauran luokse asumaan.

Hänet otettiinkin iloisesti vastaan. Mikael ryntäsi halaamaan edesmenneen veljensä vaimoa liikuttuneena.

Sitten hän otti veljenpoikansa syliinsä, ja suuteli tätä ajatellen, kuinka saman näköisiä Santerit olivatkaan olleet.

Myös Jaana syleili lasta ajatellen, kuinka kovaa tällä tulisi olemaan ilman isää ja omaa kotia. Toki Santeri saisi asua heillä ja pitää taloa kotinaan, mutta isää he eivät voisi tarjota.

Sitten hän rutisti Ruusua ajatellen veljeään, jolta oli myös puoliso kuollut. Mutta sitten Jaana sai loistoajatuksen; hänhän voisi tutustuttaa Ruusun ja Jannen, ja ehkäpä he rakastuisivat! Janne saisi vaimon ja kaivatun lapsen, Ruusu saisi puolison ja Santeri saisi vakaan kodin ja isän. Mikä loistava ajatus!

Miten käy Jaanan yrityksen saattaa Ruusu ja Janne yhteen? Sen saat selville seuraavassa jaksossa! Mutta nyt tärkeisiin asioihin, nimittäin Lehtoloiden perijään! Santerin kuoltua jäljellä oli vain kaksi ehdokasta: Taneli ja Henrik! Laitan kuvat, luonteenpiirteet ja elämäntoiveet, ja sitten saatte kommentoida joko tämän osan perään, tai sitten radolan topikkiin, kumman haluatte perijäksi. Radolan topikkiin voit kirjoittaa tästä. Mutta nyt ehdokkaisiin.

Tässä on Henrik. Henrikin elämäntoive on päästä Kapteeni Sankariksi uralla lainvalvonta. Ja taivoitteena on mammona. Hänen luonnepisteensä ovat seuraavanlaiset:

Sottapytty/Siisti: 5

Ujo/Menevä: 8

Laiska/Toimelias: 9

Vakava/Leikkisä: 6

Marisija/Kiltti: 1

Tässä on Taneli. Hänen elämäntoiveensa on saada kuusi lapsista naimisiin. Hänen tavoitteensa on perhe. Tanelin luonnepisteet ovat seuraavanlaiset:

Sottapytty/Siisti: 2

Ujo7Menevä: 8

Laiska/Toimelias: 2

Vakava/Leikkisä: 8

Marisija/Kiltti: 9

Tuossa he olivat! Mutta nyt, äänestäkää joko tämän osan perään, tai sitten radolan topikkiin. Ja sinne pääset siis tästä. Äänestämisiin!