On kulunut muutama viikko siitä, kun Annlisa teki lupauksensa luostarille.

Annlisa on kuluneena aikana ajatellut huolestuneena ensimmäistä ystäväänsä, Miinaa, josta ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään. Kunnes eräänä iltana hän näkee lievästi Miinaa muistuttavan hahmon kävelevän pimeydessä häntä kohti.

- Voi rakas Miinani! Lupasit viime käynnilläsi tulla pian luokseni käymään, mutta sinua ei ole näkynyt! Annlisa huudahti rutistaen ystäväänsä.

- Toivottavasti et ole huolehtinut liikoja! Olen majaillut metsässä rakentaen kotiani. Mutta, voinko jäädä yöksi, on jo pimeääkin?

- Tottahan toki! Vaihdetaan aamulla kuulumiset!

- No, kerrohan, mitä on tapahtunut täällä Sumulaaksossa poissaollessani?

- Aivan kauheita! Eräs minuakin nuorempi tyttö alkoi odottamaan lasta eräälle ällöttävälle keski-ikäiselle miehelle! Huhutaan, että maksusta.. Kaupunki tietysti pakotti heidät avioitumaan, mutta tämä mies, Gullik Kinnunen, ei ollut siitä mielissään. Ja viikon kuluttua pakkoavioitumisesta tytön ruumis löydettiin järvestä.. Mutta miestä ei voitu yhdistää tapahtuneeseen, sillä hän oli sillä hetkellä illallisella Lontoossa. Kaikkein pahimmat juoruajat väittävät hänen palkanneen murhaajan..

- Kauheaa! Voi sitä tyttöraasua... Mutta ei kenenkään pitäisi antaa vanhemman miehen koskea itseensä! Eikö totta?

- Niin, aivan.. Annlisa sanoi hiljaa vaihtaen äkkiä puheenaihetta muistaen hetket Kentti Capulan kanssa.

Annlisa tutustui juuri tähän mieheen, ja herra Kinnunen tuntuikin olevan erityisen kiinnostunut hänestä, vaikkei Annlisa ollut erityisen innostunut. Mutta hän oli kyllästynyt hienostonaisten sääliviin katseisiin.

Niimpä he ostivat kihlat, ja muuttivat Annlisan taloon. Gullik vaati ottaa Lehtoloiden sukunimen, ettei häntä tunnistttaisi siksi mieheksi, joka oli ollut sen nuoren tytön kanssa. Gullik oli niinkin törkeä, että toi kihlattunsa kotiin maalauksen kuolevasta naisesta melkein alasti!

Gullik kosi, ja Annlisa vastasi myöntäväsi kysymykseen, vaikka häntä ällötti aviomiehensä tavat. Gullik vetäisikin tuoreen vaimonsa syliinsä ja kuiskaili hävyttömyyksiä tämän korvaan! Annlisa meni sinä iltana nukkumaan kyynel silmässä, ja mietti, mitä oikein tekisi elämällään.

Sormuksen pujottaminen sormeen ei hillinnyt yhtään Gullikia. Aina kaupungilla ollessaan hän yritti vietellä naisia, mutta useimmat naiset (eli pahimmat juorukellot) tiesivät Gullikin menneen naimisiin, vaikkei mies kättään näyttäisi.

Kihlajaisyöllä oli jälkivaikutuksia: Annlisa oli raskaana!