Viime osassa Ira synnytti toisen lapsensa, mustan pojan, Aleksanterin. Henrik ei jostain syystä ollut kovin innoissaan mustasta ihonväristä, sillä Aleksanteri olisi mahdollinen perijä.

Ira ei katsonut suopeana, miten Henrik hoiti vain Annabelia, eikä koskaan Aleksanteria. Hehän olivat molemmat Henrikin lapsia! Ira päätti ottaa asian puheeksi seuraavana päivänä.

Harmi vain, Annlisa päätti ottaa elämän-siis tarkoitan kuoleman-tehtäväkseen pelotella jälkeläisiään. Hän oli hyvin harmissaan siitä, että hänen rakas sänkynsä oli myyty, ja tilalle oli otettu massiivinen parisänky. Ja hän oli myös hyvin vihainen pojalleen, joka ei meinannut kelpuuttaa Aleksanteria pojakseen. Annlisalla oli ollut eläessään tarpeeksi kestämistä Gullikissa, joka ei hyväksnyt Kaunoa. Ei kai hänen tulisi vain tyytyä katsomaan sivusta, kun Henrik pilaa poikansa elämän?

Ja niinpä Annlisa päätti hieman pelotella Henrikiä Gullikin kanssa. Mutta tilanne riistäytyi käsistä, kohtalokkaalla tavalla.

Kuolema kolkutti taas Lehtoloiden ovea, tällä kertaa arvaamatta. Henrik vain päästi suustaan pienen älähdyksen, ja sitten hän oli poissa, ikuisesti.

Kun Kauno ja Ira saapuivat paikalle, kun Henrik ei ollu saapunut vieläkään sisälle roskien viennistä, mitään ei ollut enää tehtävissä. Ira vain seisoi turtana selkä eniten rakastamansa miehen kuolleita kasvoja päin. Hän olisi piakkoin yksin kahden lapsensa kanssa. Kauno oli nimittäin aiemmin päivällä päättänyt  muuttaa muiden sukulaistensa tavoin Ruohometsään. Nyt halu lähteä vain voimistui. Hän ei halunnut asua talossa, jossa hänen isänsä, äitinsä ja veljensä olivat kuolleet. Kaunosta tuntui kyllä ikävältä jättää yksin Ira taloon, mutta heillä oli onneksi vielä aika paljon rahaa Annlisan testamentista. Ja Gullikin, sillä Henrik peri rahat vasta hetki sitten naituaan Iran.

Myös Annabel aavisti jotain tapahtuneen. Häntä rakastanutta isää ei enää tuntenut sydämessään yhtä voimakkaasti. Jotain oli tapahtunut, mutta Annabel oli liian nuori ymmärtääkseen, mitä.

Irasta ei ollut enää tekemään kotitöitä kunnolla. Oli enää varjo jäljellä siitä elinvoimaisesta, innokkaasta perheenäidistä. Suru oli vallannut Iran mielen.

- Miksi ainut mies, jota rakastan lasteni lisäksi, riistetään minulta? hän kyynelehti voimattomasti. - En jaksa tätä enää, minulla on kaksi pientä lasta jotka tarvitsevat molempia vanhempia!

Itse asiassa Iralla olisi kohta kolme tai neljä lasta. Hän oli nimittäin raskaana kuolleelle miehelleen.

- Voi! Mitä minä nyt teen?! En kyllä jaksa hoitaa kahta vauvaa ja taaperoa yhtä aikaa! Ja kun Kaunokin lähtee!

Iran elämästä ei tullut enää mitään. Kaikki oli merkitykstöntä. Kukat kukkivat ja aurinko paistoi, lapset varttuivat, mutta Ira ei huomannut mitään. Hän ajatteli vain miestään. Kesken aterian hän saattoi juosta pois huoneesta itkemään. Kauno alkoi säälimään Iraa entistä enemmän, mutta päätti silti pysyä päätöksessään lujana. Hän muuttaisi Ruohometsään!

Iran vatsa kasvoi entisestään, mutta hän ei välittänyt.

Ja eräänä päivänä synnytys käynnistyi. Iraa ei oikeasti koskenut paljon, mutta hän itki tavalliseen tapaansa miestään.

Ensimmäistä kertaa miehensä kuoleman jälkeen Ira hymyili. Hän nimittäin tajusi, että lapsi oli lahja Henrikiltä.

Tai siis lapset. Ira nimittäin sai kaksoset! Ensiksi hän synnytti mustaihoisen pojan, Akselin. Hän alkoi itkemään ja nauramaan samaan aikaan, tosin ihmeellistä kyllä, itku johtui ilosta, eikä surusta, mistä se on aiemmin johtunut.

Akselin syntymän jälkeen Ira synnytti vaalean tytön, Tinjan. Ira sai taas tuntea ilon.

Mutta kuinka kauan aikaa Ira pysyy onnellisena? Ja mitä Kauno tekee nähdessään, että Iralla on kolme vauvaa ja yksi taapero samanaikaisesti hoidettavana? Sen saat selville ensi jaksossa! Muistathan kirjoittaa kommentin!