"Onnellinen" perhe. Kaikilla on jotain toisiaan vastaan. Mikael inhoaa isäänsä tämän kohdeltuä äitiä huonosti, Gullik taas Mikaelia, koska hän rohkeni kääntyä isäänsä vastaan, Mikael on ollut aina kateellinen pikkuveljelleen Santerille tämän saamasta huomiosta. Kaksoset taas ovat katkeria vanhemmilleen, sillä heitä ei vauvoina/taaperoina koskaan hoidettu. Mikael oli ainoa, joka joskus kiinnitti heihin huomiotaan. Annlisa taas on pettynyt Gullikiin, koska tämä luulee tosissaan Annlisan pettäneen häntä. Gullik taas vihaa Annlisaa ja Kaunoa luullen Annlisan pettäneen häntä, ja Kaunon olevan jonkun muun miehen lapsi.

Annlisa tiesi vanhuuden koittavat kohta. Niinpä hän avasi hiuksensa moneen vuoteen, ja olikin tyytyväinen uuteen ulkonäköönsä.

- Voi, pienokaiseni! Joudut luultavasti kasvamaan ilman vanhempia, ainakin ilman toista. Gullik on jo vanha, minäkin kohta. Jos aikamme loppuu, toviottavasti joku veljistäsi huolii sinut. Minä rakastan sinua valtavasti!

Annlisan aavistukset käyvät toteen Gullikin astellessa sisään. Gullikia seuraa itse Kuolema, joka on tullut hakemaan omansa pois. Ikävä kyllä Kauno joutuu seuraamaan kehdostaan isänsä kuolemaa. Isänsä, joka ei tiedä hänen olevan lapsensa.

Annlisa parkuu lohduttomasti Kuoleman ja Gullikin tapellessa.

- Kuules nyt! Minun aikani ei ole vielä! Minun nuorin lapseni on vasta leikki-ikäinen! Et voi viedä minua!

Annlisa alkaa itkeä vieläkin lohduttomammin kuullessaan Gullikin sanovan nuorimman lapsensa olevan leikki-ikäinen. "Hän ei vieläkään tiedä tai halua uskoa Kaunon olevan hänen kuopuksensa!"

- Noniin! Nyt Gullik, päästä irti minun tiimalasistani! On sinun aikasi! Kuolema jyrisi haudanvakavalla äänellään, josta kuulsi pienoinen ärtymys.

Ja niin Gullik poistui VIIDEN lapsensa ja vaimonsa keskuudesta.

Gullikin testamentti oli ollut Annlisalle järkytys.

Annlisa Lehtola, vaimo, saa 6000 hopearahaa

Santeri Lehtola, poika, saa 2450 hopearahaa

Taneli Lehtola, poika, saa 1350 hopearahaa

Henrik Lehtola, poika, saa 900 hopearahaa

Talon saa periä kuka tahansa muu pojista, mutta ei esikoinen, Mikael Lehtola, eikä Kauno Lehtola. Annlisa Lehtola saa päättää perijän.

Testamenttiakin pahempi oli perimisehdot. Annlisa saisi pitää rahansa, mikäli pysyisi koko loppuelämänsä yksin. (Ei-avioituuneena tai -kihlaantuneena) Santeri, Taneli ja Henrik Lehtola saisivat rahansa vasta avioiduttuaan. Ennen sitä rahat pitäisi Gullikin kirjanpitäjä. Vaikka Annlisaa suretti miehensä poismeno, vielä enemmän häntä ärsytti tämän perimisehdot ja Kaunon perimättömäksi jättäminen.