Tässä jaksossa seurataan aluksi Mikaelin ja Jaanan elämää, sitten siirrytään takasin muun perheen pariin, jossa elämä päättyy ja elämä alkaa.

Mikael ja hänen tuore vaimonsa Jaana ovat rakentaneet itse talonsa. Se on hyvin viihtyisä paikka, varsinkin keittiö ja puutarha, sillä Jaana rakastaa niitä paikkoja, ja Mikael  rakastaa Jaanaa, ja hän halusi antaa vaimolleen kaiken tämän haluaman. Vaikka kuut ja tähdet taivaalta.

Perhe on kristillinen, ja Mikaelia onkin alkanut kiinnostaa kaikki uskontoon liittyvä. Hän on pyytänyt Jaanaa kirjailemaan hänen vaatteisiinsa ristejä, heidän talossaan on paljon uskonnollisia tauluja ja ikkunoita. Hän jopa suunnittelee (mahdollisten) tyttäriensä lähettämistä luostariin, Jumalan työhön. Jaana ei erityisemmin pidä ajatuksesta, ja hän aikookin tehdä kaikkensa Mikaelin suunnitelmien estämiseksi.

Varsinkin pihaansa Jaana rakastaa. Hän on istuttanut talon edustalle kukkia, ruusuja, orvokkeja ja vaikka mitä! Hän on hyvin ylpeä puutarhastaan.

Annlisa on hyvin onnellinen poikansa puolesta, sillä hän halusi antaa lapsilleen vapaamman ja enemmän mahdollisuuksia täynnä olevan elämän. Hän muisti, kuinka hänen oli pakko mennä naimisiin iljettävän Gullikin kanssa (kaikkea hyvää vaan, Gullik!) ja saada tämän kanssa vielä lapsiakin! Tosin Annlisa ei vaihtaisi lapsiaan mihinkään. Ja onnellisilta ja rakastuneilta Mikael ja Jaana näyttävätkin. Jos tuo ei ole rakkautta, ei sitten mikään.

- Jaana, arvaas mitä kuulin tänään kylällä äidiltäni? Mikael sanoo arvoituksellisesti vaimolleen ruokapöydässä.

- No? Kerro heti! Jaana kysyy innostuneena juoruista

- Santeri ja Ruusu menivät naimisiin ja saavat lapsen kohtapuolin, samaan aikaan kun mekin saamme! Lapsemme saa serkun!

- Voi, sehän on ihastuttavaa! Harmi kerrassaan, ettemme päässeet häihin.. Kun meidän piti mennä veljeni vaimon hautajaisiin.. Mielummin häihin kun hautajaisiin.. Jaana sanoi surullisella äänellä. - Alisa oli vielä niin nuorikin. Hän vain sairastui pahaan aikaan vaaralliseen sairauteen.. Toivottavasti Janne-veljeni ei tee mitään typerää! hän jatkoi rauhattomalla äänellä.

"Tämä on ihanaa! Saamme lapsen! Ja Ruusu ja Santerikin saavat! Tämä on vain aika ällöttävää, kun oksennus sotkee pukuni ja sormukseni.." Jaana ajatteli potiessaan aamupahoinvointia.

Ja Jaanan vatsa kasvoikin vauhdilla. Kohta olisi tulossa yksi Lehtola lisää! Tai siis kaksi, kun Santeri ja Ruusukin saavat perheenlisäystä piakkoin.

Takaisin muun perheen pariin:

Heti vihkimisen jälkeen Ruusun vatsa kasvoi, synnyttäminen oli lähellä.

Santeri oli ollut pitkään kehkokuumeessa, jonka odotettiin jo parantuneen. Mutta toisin kävi. Santeri poistui sukulaistensa keskuudesta häiden jälkeisenä iltana.

Juuri, kun perhe oli aloittamassa suruvirttään, Ruusu tarttui kahden käsin vatsaansa, ja luuli, että häntäkin viedään pois.

- Hei! Ei ole vielä minun aikani! hän huusi epätoivoissaan hirvittävän kivun väreillessä hänen ruumissaan.

Kuolema ehti juuri poistua uuden elämän alkaessa. Ruusua ei todellakaan tultu vielä hakemaan, vaan hänen lapsensa vain ilmoitti tulostaan kivuliaasti. Ainakin Santeri oli läsnä lapsensa syntyessä..

Ja niin syntyi Santeri Lehtola nuorempi. Annlisa ei voinut vieläkään keskittyä lapsenlapseensa, hänellä oli tarpeeksi käsiteltävää lempipoikansa kuolemasta.

- Voi, SANTERINI! Miksi lähdit pois, vieläpä noin nuorena! Ei lasten kuulu kuolla ennen vanhempiaan! Kuolisin milloin tahansa puolestasi! hän parkui.

Mutta sitten kaikki tajusivat surunsa keskellä, mistä tuo vauvan parku tulee. Tanelista, Henrikistä ja Kaunosta oli tullut yhtäkkiä setiä! Ja Annlisasta tuli isoäiti!

- Tässä on lapseni, Santeri Lehtola nuorempi, Ruusu sanoi ilon ja surun itkun sekaisella äänellä.

- Elämä päättyy uuden elämän alkaessa, Annlisa sanoi hellästi katsoen lastenlastaan. - Ruusu, voit jäädä toki tännekkin asumaan, mutta täällä tulee olemaan ahdasta, kun Taneli ja Henrik kohta kasvavat, ja joku jää tänne pitämään taloutta pystyssä. Ehdottaisin, että odotamme Santerin hieman kasvavan, ja sitten muuttaisit Mikaelin ja Jaanan luo. He ottavat sinut ja Santerin varmasti mielellään. Voi herranjestas, he eivät edes tiedä Santerin poismenosta, hän sanoo apeana.

Eivät Mikael ja Jaana tiedäkkään, mutta heillä on tärkeä hetki käsillä, nimittäin Jaanan synnytys. Jos Annlisa perheineen kuuntelisi oikein tarkkaan, he saattaisivat kuulla, kun Jaana huutaa tuskissaan uuden elämän tunkiessa hänestä ulos. Mutta kaikki ovat liian keskittyneitä Santeriin. Molempiin Santereihin.

 

Seuraavassa jaksossa saat selville, mitä Mikael ja Jaana tuumivat Ruusun ja Santerin muutosta heille. Entä onko heidän lapsensa tyttö vai poika? Saako Mikael tahtonsa läpi luostariasiassa? Kysymyksiin saat vastauksen lukemalla seuraavan osan, joka ilmestyy muutaman päivän sisällä!