Kuopuspoika Santerin syntymän innoittamana Annlisa ja Gullik hyppäsivät taas vällyjen väliin keskellä kirkasta päivää. He eivät edes ajatelleet, että tämä voisi johtaa uuteen raskauteen!

Pelehdystuokio keskellä päivää oli päättyä katastrofaalisesti: Annlisa oli unohtanut ruoan uuniin!

- Apua!!! Gullik sammuta se! Mitä jos palo leviää yläkertaan lastenhuoneeseen ja me kaikki palamme elävältä! Gulliiiik!

- Lisa, ole hiljaa, ja hae pojat yläkerrasta ulos turvaan, ja hae lähimmät naapurit apuun!

Gullikin nopea toiminta ja naapureiden apu mahdollisti palon sammumisen. Hän ja Annlisa joutuivat noloon tilanteeseen, kun eräs heidän ystävistään kysyi, miksi ihmeessä ruoka oli ylipäätänsä unohdettu uuniin. Annlisa selitti kasvoit punaisina jotain epämääräistä, ja kiitti naapureita ja ajoi heidät kohteliaasti ulos.

Seuraavana iltana vietettiinkin sitten paljon syntymäpäiviä! Ensin kasvoi Mikael, yllään kauhtunut orpokodista saatu yöpuku.

Sitten oli Gullikin vuoro vanheta. Hänen vaatteensa taas ovat varsin eriskummalliset, Gullik löysi ne Helppo Heikin kärryistä, ja sai ne yhdellä pronssirahalla.

Ja sitten kasvoi vielä muutaman päivän kuluttua Santeri. Hänestä tuli äkäinen pikku taapero. Ja Gullikin asustuksesta vielä sen verran, että ukko on niin kiintynyt vaatteisiinsa, ettei suostu ottamaan niitä aina edes kylvyn ajaksi pois!

Esikoispoikana Mikaelilla oli varaslähtö perijäkilvassa, niinpä hän sai syntymäpäivälahjakseen oman huoneen. Huoneessa tosin tulisi myös Santeri aikanaan nukkumaan, mutta Annlisa ja Gullik uskottelivat huoneen olevan ihan Mikaelin ikioma. Vaikka Mikaelilla oli kiltti luonne, hän sai joskus käsittämättömiä kiukunpuuskia, ja niistä oli leikki kaukana. Välttääkseen sen vanhemmat tekivät Mikaelin elämästä helppoa.

Vaikka Gullik oli kuinka selväksi tehnyt, ettei uusia lapsia taloon tulisi, silti Annlisalla oli se tuttu tunne vatsassaan. Ei kai taas?