Eli, suunnilleen kaikki lukijat jo tietävätkin, kuinka Lehtoloiden tie tulee päättymään. Jos et tiedä vielä syytä, luepa tämä. Mutta, minulla oli vielä muutama kuva tallella, ja niistä kehittelen nyt päätösjakson.

Lehtolat päättivät muuttaa talostaan pois. He halusivat jättää ikävät muistot talosta pois, kuten esimerkiksi Iran kuoleman, Akselin kaikkien sisarusten murhan ja kaikki muutkin harmit. Tytöt saivat oman, valoisan makuuhuoneen, ja he olivat enemmän kuin iloisia.

Mutta myös uudessa talossa tuli surun hetkiä. Ensin kuoli uskollinen koira, Kazul, jota jäi kaipaamaan koko perhe. Erityisesti Akselille se oli kova pala, olihan hän leikkinyt sen kanssa melkein koko ikänsä.

Pian tuli kasvun aika. Jacquesista kasvoi komea poika, selvästi perijä. Akseli oli hyvin innoissaan pojasta, ja toivoi tälle kaikkea hyvää.

- Lapset! sanoi Eline terävään, mutta lempeään sävyyn ja jatkoi: - Marquerita, sinä kasvat kohta vanhemmaksi, ja tulet naimaikään. Sinut me naitamme kylän jollekin miehelle, kun taas Aimeé ja Annlisa lähetetään sisäoppilaitokseen Englantiin. Olemme kuullet huhuja, että kylään olisi laivojen mukana tulossa rutto. Te kaksi olette vielä niin pieniä, ettette pääse kenenkään miehen luo turvaan. Jacques ei voi ottaa teitä luokseen, hänkin varmasti saa piakkoin lapsia heti avioiduttuaan. Marqueritalla on onnea, jos saamme hänet näinä surun aikoina naimisiin. Ja kukaan mies ei halua huolehtia vaimonsa pikkusisaruksista, elleivät he ole naimaiässä. Minä ja isä emme voi pitää teitä täällä, joudumme muiden vanhojen kyläläisten kanssa huolehtimaan sairaista oman henkemme uhalla. Rakastan teitä niin paljon, enkä haluaisi hylätä teistä ketään! hän nyyhkäisi kyynelten valuessa pitkin hänen poskiaan.

Niin Marquerita kasvoi, ja hän meni naimisiin ällöttävän, lihavan miehen kanssa. Hän oli ikävä kyllä ainut, joka Ritan huoli. Eline itki häiden ajan avoimesti, hän ei ehkä sen jälkeen koskaan näkisi tytärtään! (Anteeksi minulla ei ole kuvaa.)

Lehtoloiden perheessä ei enää oikein tunnettu iloa. Kylältä palatessaan vanhemmat toivat aina uusia kuolinilmoituksia, aina joku tuttu  oli sairastunut ruttoon, ja vienyt perheensä mukanaan. Onneksi tuo musta surma ei ollut vielä iskenyt Lehtoloihin! Niinpä Eline ja Akseli olivat huojentuneita, kun koitti kaksosten syntymäpäivä. Aina niin railakas Aimeé ei jaksanut edes riemuita syntymäpäivillään. Kaikki olivat kuin unessa.

Luonnollisesti Aimeén jälkeen kasvoi Annlisa. Kun veljen lempisisko kasvoi, saattoi nähdä pienen hymynpoikasen Jacquesin kasvoilla. Annlisa näytteli hyvin, hän halusi näyttää, että kaikki olisi hyvin. Hän hymyili, mutta hänen nyrkkinsä olivat puristuneet yhteen, ja hän taisteli itkua vastaan. Tämä olisi hänen viimeinen päivänsä perheen luona. Illalla hänet ja Aimeé lähetettäisiin pois, turvaan.

Ja kun ilta koitti, kukaan ei enää viitsinyt teeskennellä. Kaikki purskahtivat itkuun, kukin omalla tavallaan. Elinen koko ruumis vavahteli vahvojen kouristusten välillä, Akseli halasi tyttäriään, ja hänen silmistään valui vuolaasti kyyneliä. Jacques nyyhkytti hiljaa Annlisan olkapäätä vasten, Aimeén poskilla näkyi kimaltelevia kyyneleitä. Annlisa oli aivan hiljaa, kuunnellen perheensä itkua. Hän ei saanut henkeä. Kurkussa oli iso möhkäle, joka ei ottanut lähteäkseen. Silmät sumenivat, sydän löi hitaasti, ajatuksissa vilisi lapsuudenkuvia, kun kaikki oli ollut vielä hyvin. Olisi aika jättää hyvästit.

                                                                              SUMULAAKSON SANOMISET

Kauan Sumulaaksoa asuttaneet Lehtolat ovat kuolleet ruttoon. Vanhin poika, Jacques, kuoli kaksi päivää taaksepäin, heti lasta odottavan vaimonsa Maaretin jälkeen. Suvun vanhimmat, Akseli ja Jacqueline, todettiin kuolleiksi eilen illalla. Myö Jacquelinen oma suku, Morsleyt, ovat kuolleet kuukausi takaperin. Lehtoloiden vanhin tytär, Marquerita, kuoli lapsivuoteeseensa sairauden heikentämillä voimillaan. Kahdesta muusta tyttärestä, Annlisasta eikä Aimeésta, ole kuulunut mitään viimeisen vuoden aikana. Nyt on siis aika etsiä Sumulaaksolle uusi perustajasuku. Jatkuu sivulla 3.

 

Näin loppui Lehtoloiden taival. Jätän tarinan kuitenkin tänne luettavaksi.