Tinjasta kasvoi siskonsa näköinen kiltti pikkutyttö, joka rakastaa lukemista.

Ja niin myös hänen kaksoisveljensä Akseli kasvoi! Ira päätti nähdessään pojan, että tästä tulisi seuraava Lehtoloiden perijä.

Ja vähän ajan kuluttua myös Annabel kasvoi ihastuttavaksi teiniksi. Ira osti esikoiselleen koiran lahjaksi. Itse asiassa Ira ei ostanut koiraa pelkästään Annabelin takia, vaan heidän kaikkien turvallisuuden varjoin. Ira oli nimittäin lähettänyt mursunviikselle kirjeen, joss kertoi lopettavansa esiintymisen. Sen jälkeen Ira oli saanut kummallisia uhkailukirjeitä, tai sitten vain kirjeitä, jossa ei lukenut mitään, oli vain pääkallon kuva. Niinpä hän osti ison vahtikoiran. Annabelin syntymäpäivät sattuivat sopivasti olemaan käsillä, ja sen varjolla hän osti Kazulin. Ira myös päätti, jahka Tinja ja Aleksanteri kasvaisivat teineiksi, heitä ja Annabelia odottaisi luostarielämä. Iraa pelotti, että joku vahingoittaisi häntä tai hänen lapsiaan.

 

Aleksanterikin kasvoi teiniksi, jolla on perhetavoite sisarensa mukaan. Harmi, että he joutuvat elämään ilman perhettä muuttaessaan luostariin. Mutta niin vain olisi tehtävä, heidän omaksi parhaakseen.

Ja vihdoin myös oli Tinjan ja Akselin kasvamisen vuoro. Nyt muut lapset voitaisiin lähettää luostariin, paitsi perijä-Akseli. Ikävä kyllä noppa valitsi myös Tinjan tavoitteeksi perheen, jota hän ei koskaan tulisi saamaan.

"Akselista kasvoi komea nuorukainen, tein oikein valitessani hänet perijäksi. Komeuden lisäksi hän on vahva, ja pystyy puolustamaan itseään.." Ira ajatteli ylpeänä katsoessaan poikaansa.

Ja niin muut lapset lähetettiin luostariin surullisina hylätessään ikuisiksi ajoiksi haaveensa monilapsisesta perheestä. Akseli sen sijaan tutustui kauniiseen krouvarin tyttäreen, Jacqueline Morsleyyn, joka oli ranskalaista sukua. Hyvänä miehenä hän meni pyytämään tytön kättä Gabriel Morsleytä, joka suostui ilomielin saadessaan tyttärensä hyviin naimisiin. (Lehtoloilla oli muutama tuhat hopearahaa säästössä testamenteista.)

Mutta sitten tapahtui katastrofi koko Sumulaaksolle. Sumulaakson ja Ruohometsän yhdistetty luostari tuhoutui palossa, joka syttyi keskellä yötä. Myös Ira sai kirjeen, jossa pahoiteltiin kovasti hänen kolmen lapsensa kuolemaa. Heidät löydettiin sängyistään sidoittuna, elävältä paistuneina. Nyt Ira tiesi, että mursunviiksi kumppaneineen oli hyväksynyt Iran lopettamisen. Se oli vaatinut kolmen nuoren hengen. Itse asiassa useammankin, sillä palossa oli kuollut 20 ihmistä, ja se oli suuri menetys. Ira tiesi, että asialla olivat olleet tanssitalon johtoporras, kuinkas muutenkaan. Mutta hän ei hiiskahtanut asiasta kenellekkään.

- Äiti! Miksi heidän täytyi kuolla! Kumpa he eivät olisi menneet sinne luostariin! Akseli itki äitinsä olkaa vasten.

- Kultaseni, minä en tiedä! Olisin kuollut mielelläni heidän puolestaan! Niin, kumpa he olisivat pysyneet kotona.. Ira kuitenkin tiesi, että jos he olisivat olleet kotona, he kaikki olisivat kuolleet koiraa myöten. Ja sehän olisi merkinnyt suvun sammumista.

Kazul vartiokin joka yö Iran makuuhuoneen edustalla, päivät se nukkui ja yöt vartioi herkeämättä.

Jacqueline ja Akseli kasvoivat molemmat, ja Eline muuttikin heille heti kasvaessaan. Hänestä tuli oikein kaunis ranskatar. Toivottavasti lapset perisivät hänen ulkonäkönsä!

Akseli kihlasikin Elinen heti, ja he astuivat samana iltana myös avioliittoon Iran todistaessa.

Ja heti sen jälkeen Eline sai todeta olevansa raskaana aviomiehelleen! Kohta maailmaan syntyisi yksi lapsi lisää jatkamaan sukua! Ira oli hyvin onnellinen, ja toivoikin jo kovasti lapsenlapsensa syntymää.

Pian koitti myös Iran vanhenemisen aika. Hänen vartalonsa hieman rupsahti, mutta muuten hän onnistui säilyttämään kasvojensa lempeän tiukkuuden, joka oli ollut suuri hyöty hänen kasvattaessaan yksin neljää lasta.

Maha jatkoi kasvamistaan, ja Ira huolehti mielellään tulevan äidin mielentilasta kokaten tälle herkkuillallisia ja hierojen tämän kipeitä jäseniä. Eline on hento ranskatar, ja raskaus kävi kovasti hänen voimilleen, mutta hän kesti sen hyvin.

Synnytys alkoi ja se oli Jacquelinelle hyvä kokemus, sillä häntä ei sattunut yhtään, kuten ei myöskään Iraa ollut sattunut aikoinaan. Se oli hyvä, sillä näin he saisivat runsaslukuisen perheen. Tosin kuin esimerkiksi Akselin setä Mikael, sillä hänen vaimonsa oli melkein kuollut esikoisen, Lauran, synnytyksessä, eikä hän halunnut enää yhtään lasta. Akseli haaveili kymmenestä lapsesta. Se ei varmaankaan kävisi toteen, eihän heillä ollut edes tilaa, mutta asian teki valoisaksi se, että myös Eline toivoi kymmentä lasta. Saa nähdä, innostuvatko he vallan lapsista ja alkavat tekemään niitä ihan innolla! Kymmenestä olisikin hyvä valita perijä..

Niin Jacqueline sai esikoispoikansa aviomiehensä kanssa, ja tälle pikkuihmeelle annettiin nimeksi Elinen isän mukaan Gabriel.

Saavatko Jacqueline ja Akseli todella kymmenen lasta? Kuinka monen lapsenlapsen syntymän Ira ehtii nähdä ennen Henrikin, Annabelin, Tinjan ja Aleksanterin luo siirtymistä?

Paranneltu sukupuu saapuu aivan pian!