Viime jaksossa Elinen ja Akselin suhde rakoili pahasti, mutta se saatiin korjattua. Lehtoloilla vieraili myös Elinen isä, Gabriel Morsley. Iran ja Gabrielin välillä säkenöi, mutta suhde jäätyi Gabrielin matkustettua kotikyläänsä Kyrönmäkeen.

Elämä Lehtoloilla oli riidan jälkeen rauhallista, epäilyttävänkin. Kaikki olivat iloisia, riitaa ei syntynyt, kuin asukkaat olisivat pelänneet sanoa mitä tahansa negatiivista riitaa pelätessä. Tyyntä myrskyn edellä. Niin myös Aleksanteri sai kasvaa rauhassa lapseksi muun suvun seuratessa aina yhtä hymyilevinä kauempaa.

Mutta sitten tapahtui se, mitä kaikki olivat alitajunnassaan ennustelleet. Pariskunnan suhde alkoi rakoilla. Kesken Jacquelinen vaatteiden pesemisen Akseli pelmahti huoneeseen viinalta tuoksahtaneena.

- Sinä senkin lunttu! Makaat toisten miesten kanssa koko ajan! Olin tuolla kylällä ja yhtäkkiä tajusin! Sinähän petät minua koko ajan! Tiedän ettei se yksi mies, joka tuli vierailulle, ollut mikään serkku! Hän oli rakastajasi! Akseli raivosi sylki vaahdoten.

- Mitä ihmettä sinä puhut? Jacqueline kysyi sekavatunteisena ja jatkoi: - Minä en ole ketään pettänyt! Oletko sinä juonut? Minähän käskin sinun pysymään kaukana viinaksista! Se ei tee kenellekkään hyvää! Enkä minä ole sinua pettänyt, todellakaan. Mikä sinua oikein vaivaa? hän kysyi järkyttyneenä miehensä käytöksestä.

- Älä esitä ettet muka tietäisi! Olet pettänyt minua kaikki nämä vuodet! Akseli huusi ja läimäytti vaimoaan poskelle ja sitten tyrkkäsi seinää vasten ja jatkoi hitaammin: - Vai oletko.. En kyllä ikinä ole nähnyt.. Ja niine hyvineen hän lähti yläkertaan jättäen tyrmistyneen Jacquelinen jälkeensä makaamaan lattialle kasvot itkusta vääristyneinä.

Jacquelinen noustessa ylös hirvittävä kipu valtasi hänet. Mitä oikein oli tapahtumassa, olisiko vauva syntymässä ennen aikojaan? Eline ei voinut hetkeen hengittää ollenkaan, kaikki voimat olivat keskittyneet tuskan torjumiseen. Mitä Akseli oli oikein mennyt tekemään?

Kun minuutti tai kaksi oli kulunut, eikä kipu ollut laantunut vaan se väreili yhä alavatsan kohdalla, Jacqueline tajusi tarvitsevansa apua.

- Ira! Tule heti tänne, minä.. minä.. Jacquelinen sanat hukkuivat voimakkaaseen kouraisuun vatsassaan. Aivan kuin vauva olisi kääntynyt väärinpäin!

Ira kuuli Elinen huudon, ja juoksi ylös sen minkä reumatismin jäykentämiltä jaloiltaan pääsi.

- Kultaseni, mikä hä.. Iran lause keskeytyi henkäykseen, jonka hän päästi suustaan nähdessään Elinen kouristelevan vartalon keskellä puulattiaa.

- Akseli kaatoi minut.. Taisi olla humalassa.. Syytti pettämisestä.. Löi.. Jacqueline sanoi katkonaisesti.

- Voi että sitä poikaa! Kokeile nousta ylös, toin vähän lääkettä.. Juuri noin, juo tämä.. Nyt mennään lepäämään... Hyvä, jaksatkin kävellä yksin.. Ira vahti Jacquelinen hoiperellessa sänkyyn rentoutumaan.

- Lepää täällä, huuda kovasti jos sattuu. Menen puhumaan sille pojankoltiaiselle järkeä.. Koita nukkua, toivottavasti vauva ei ole vielä tulossa ulos! Hyss.. rauhoitteli Ira itkevää Elineä, joka oli haudannut kasvonsa tyynyyn, joka kastui suolaisista kyyneleistä hyvää vauhtia.

Akseli meni huuhtelemaan kasvonsa kylmällä vedellä ja tajusi käyttäytyneensä todella typerästi! Lyödä nyt omaa rakasta vaimoaan ja syyttää häntä pettäjäksi! Akseli päätti hyvittää virheensä, ja mennä pyytämään anteeksi, mutta seisahtui seinän viereen kuullessaan Jacquelinen tuskaiset huohotukset. Mitä hän olikaan mennyt tekemään? Mitä jos vauva kuolisi? Tai vielä pahempaa, Jacqueline?

Ira yllätti Akselin seinän takaa kuuntelemasta.

- Sinä senkin lurjus! Olisitpa nähnyt, mitä VAIMOSI joutui äsken kokemaan! Kuka ties molemmat kuolevat? Vauva ja Jacq? Paholainenko sinua riivaa? Mennä nyt pahoinpitelemään oma raskaana oleva vaimonsa? Sinähän olet aina ollut hyvä mies! Nyt minä laitan sinut lupaamaan, ettet enää koskaan edes koske viinaksiin! Sinuahan voidaan vaikka syyttää käräjillä! Etkö tajua, että Jacqueline, jos satut muistamaan, siis vaimosi, ja sinun ja hänen yhteinen vauva kamppailivat äsken hengestään sinun typeryytesi ansiosta? Ja syyttää nyt Elineä pettämisestä? Kattia kanssa! Sinä tässä olet pettäjä! Petit koko perheesi! Sinä nukut tämän ja huomisen yön ulkona Kazulin kanssa! Et tule lähellekkään Elineä! Onko ymmärretty? Ira raivosi Akselille, joka oli todella harvinaista, sillä Ira oli yleensä pysytellyt taka-alalla riita-asioissa. Mutta nyt hän oli nähnyt rakasta Jacquelinea, jota Ira piti melkeinpä tyttärenään, loukattavan pahemmin kuin koskaan. Akseli ei saanut sanaa suustaan, riiputti vain päätänsä, ja nyökkäsi vaitonaisesti.

Päivän parin päästä Ira katsoi parhaaksi päästää Akselin katsomaan toipilaana olevaa vaimoaan. Jacqueline ei ollut kärsinyt pahoin ulkopuolelta, eikä vauvakaan, mutta rakastamansa ihmisen pahat sanat jättävät arven paljon pintaa syvemmälle. Arven, joka ei koskaan parannu. Arven, joka tulehtuu toisiakin herkemmin. Akseli pyysi Elineltä nöyrästi anteeksi, ja lupasi jättää viinat rauhaan, ja keskittyä vain tärkeimpään, perheeseen. Perheeseen, jonka hän oli ollut niin lähellä menettää ikiajoiksi, kuten sisarensa ja veljensä. Ira katseli tyytyväisenä, kun Jacqueline ja Akseli suutelivat intohimoisesti riidan solmimisen sinetiksi.

Elämä jatkui huolimatta perheen aikuisten kriiseistä. Oli Jacquesin vuoro kasvaa. Hänestä kasvoikin komea lapsi, jokohan olisi vuoro saada vaaleaa ihoa kehiin?

Vatsa kasvoi kasvamistaan, onneksi. Jacqueline oli jo ehtinyt pelätä välikohtauksen aiheuttavan lapsen ennenaikaisen syntymisen, jolloin olisi vaarana molempien kuoleminen. Mutta onneksi lapsi jatkoi kehitystään varmana.

Pian alkoikin synnytys. Jacqueline ajatteli lapsen pyrkien hänestä ulos, että miksi hänen ja Akselin avioliitto ollut niinkuin piti. Miksi he vain koko ajan riitelivät, miksi Akseli epäili hänen pettävän koko ajan. Miksei elämä ollutkaan kimaltelevaa sokerihuurteista onnea kuten ranskalaisissa saduissa luvattiin, vaan se olikin enemmän harmaata ja tunkkaista. Miksi? Miksi juuri Jacquelinen elämä?

Hänen ajatuksensa keskeytyivät, kun hän sai käsiinsä kuopustyttärensä, Aimeé Lehtolan, hänen rakkaimman serkkunsa mukaan. Tyttö oli niin kaunis! Tosin Eline ei vaikuttanut kovin innostuneelta jostain kumman syystä.

Jacqueline ehti vain lykätä Aimeén Akselin syliin, kun toinen vauva alkoi tehdä tuloaan. Kuusi lasta, jippii. Haaveen toteutus oli yhden vauvan lähempänä.

Ja niin Jacquelinelle ja Akselille syntyi kolmas tyttövauva. Uusi tulokas sai nimekseen Annlisa, isoisoäitinsä mukaan. Tästä vauvasta Jacqueline vaikutti sentään vähän onnellisemmalta!

Vaikka elämä tässä vaiheessa näyttää taas hyvältä, pysyykö tilanne samanlaisena? Pystyykö Eline hoitamaan arvet, jotka Akseli viilsi Elinen sisimpään sinä surun päivänä? Miten käy avioliiton, jos Ira ei ole enää kohta solmimassa parin liittoa uudestaan?