Viime osa loppui siihen, kun Annlisan synnytys käynnistyi. Saako Annlisa tytön vai pojan?

- Tässä on poikasi, Mikael Lehtola, Annlisa sanoi ylpeänä miehelleen.

- Voi kuinka komea poika!

- Annlisa, en sitten enää halua yhtään lasta. Se olisi kova kolaus itsetunnolleni, sillä tavoitteeni ei ole perheen perustaminen, vaan rakkaus. - Ahaa.. No, sinä päätät, olethan perheen pää! Annlisa sanoi hieman surullisena, sillä hän toivoi kuusilapsista perhettä.

Miehensä päätöksen jälkeen Annlisa sai kuitenkin tietää olevansa taas raskaana. Hän muisti, mitä sille nuorelle tytölle oli käynyt, kun hän oli alkanut odottaa Gullikille epätoivottua lasta.

Kun raskaus ei vielä ollut näkyvää, Annlisa otti itseään niskasta kiinni, ja alkoi epätoivoisesti torjua ei-toivottua lasta. Hän luki Vanhan Kansan kirjoittamasta kirjasta, että jos hän söisi paljon pahalta haisevaa ruokaa, sikiö ei saisi happea, vaan tukehtuisi. Annlisa oli epätoivoinen ja kokeili.

Vaikka Annlisa haisi järkyttävältä, keino ei tepsinyt. Annlisan maha kasvoi.

- Voi ei! Nyt minun on pakko kertoa Gullikille! Annlisa nyyhkytti surullisesti. - Kertoa mitä? Gullik kysyi haukotellen tullessaan puutarhasta   aamuyöllä. - Minä.. Minä olen raskaana.

 

- Ääh, ei se mitään. Kyllä minä tiesin, että tulet vielä raskaaksi. Olmmehan me niin nuoriakin vielä! Tai siis sinä olet!

Vaikka Annlisa olikin saanut Gullikin siunauksen vauvalle, hän ei voinut lakata ajattelemasta: "mitä jos se onkin tyttö? Joudun silloin antamaan hänet Sisar Helenan käsiin! Ehkä luostari unohtaa sopimuksemme, jos lahjoitamme sille paljon rahaa..." Noiden ajatusten kanssa Annlisa nukahti rauhattomaan uneen, jossa esiintyi itkevä tyttövauva, jonka hirviöksi muuttunut Sisar Helena vei.