Uuden raskauden mukana palasi eräs surullinen asia: Annlisan sairaus.

 

Surunsa keskellä Annlisa sai uuden hyvän ystävän, iloisen perheenäiti Jutta Röyhkän. Annlisa ei kuitenkaan voinut unohtaa Miina Forsbergia.

Pikku-Mikael kasvoi vakavaksi, mutta kiltiksi taaperoksi.

Eräänä kauniina iltapäivänä Annlisa katseli lumoutuneena esikoisensa ensiaskelia. Yhtäkkiä hänet valtasi hirveä kipu, joka poltti häntä.

- Gullik, vatsaani polttaa aivan hirveästi! Mitä minä teen??! -Annlisa. Rauhoitu. Mene lepäämään. Vien Mikaelin nukkumaan, ja tulen sitten luoksesi.

Gullik olikin ihan oikeassa, Annlisa ehti makoilla vain muutaman minuutin, ja synnytys alkoi. Toinen ei ollut yhtään ensimmäistä helpompi.

'

Ja tunnin kuluttua Annlisa saikin esitellä Gullikille poikansa Santerin.