Viime jaksossa Taneli muutti vaimonsa Marikan kanssa Marikan entisille asuinalueille, Ruohometsään. Heti häiden jälkeen Annlisa kuoli, ja jätti kivan perinnön jälkeläisilleen ILMAN MITÄÄN perimisehtoja, toisin kuin edesmennyt miehensä. Tässä jaksossa seurataan perijäksi valitun Henrikin ja hänen tulevan vaimonsa elämää. Niin ja tietysti Kaunon, joka ei voi nuoren ikänsä takia muuttaa pois.

Henrik tapasi kauniin neitosen, Iran. He rakastuivat toisiinsa heti, mutta päättivät olla kiirehtimättä avioliiton kanssa. Hehän olivat vielä niin nuoriakin, ja koko elämä edessä.

Mutta yhteen he päättivät muuttaa, ettei kylällä juoruttaisi aivan mahdottomasti. Se olikin hyvä päätös, sillä Ira oli hyvä perheenemäntä, ja laittoikin paikat kuntoon, sillä tällä hetkellä taloa asutti vain aikuinen mies, ja teini-ikäinen poika. Mitähän siitäkin olisi seurannut, kun kumpikaan ei ole mikään mestarikokki..?

Ja niin siinä sitten kävikin, Ira ei tyytynyt pelkästään siivoamiseen. Hän väitti, että he olivat aikaansa jäljessä. Hän sisusti tulevan makuuhuoneensa mieleisekseen, keittiön, sekä tulevien lastensa ja tällä hetkellä Kaunon, huoneen.

- Voi Ira-rakkaani! Oletpas saanut tästäkin keittiöstä kivan näköisen! Eikö totta, Kauno? Henrik sanoi hellästi katsellen tulevaa vaimoaan.

- Kiitos. Tämä keittiö on minustakin nyt paljon siistimpi, kun vessallakin on nyt oma huoneensa, ettei täällä keittiössä tarvitse käydä kylvyssä! Mutta Kauno, odotapas, että näät oman huoneesi! Ira sanoi salaperäisesti Kaunolle, joka ei tiennyt oman huoneensa uudistamisesta.

Hieno huoneesta tulikin. Paljon valoisampi, entisessä huoneessa ei ollut yhtään ikkunaa!

- Henrik.. mehän sovimme, ei pelehtimisiä ennen häitä.. Ira yritti vastustella, mutta myöntyi lopulta.

- Iraseni, ei se yksi kerta voi tehdä sinua raskaaksi!

- No jos niin sanot..

- Ohhoh! Olenpas minä lihonnut! Ei olisi pitänyt syödä sitä lohipiirasta niin paljon.. Ira sanoi yllättyneenä, kun hänen mahansa kasvoi.

- Ellei.. ellen minä ole raskaana! hän huudahti tajuten asian todellisen laidan.

Ja aamulla hyvän miehen tavoin Henrik kihlasi Iran. He päättivät olla hoppuilematta avioliiton kanssa, siihen ehtisi vielä myöhemminkin.

He kuitenkin unohtivat koko asian, ja niin Iran vatsa taas kasvoi. (Se on kasvanut nyt koko ajan tuossa samassa paikassa, ehkä Ira haluaa synnyttääkin siinä.)

Ja niin Henrik ja Ira solmivat liittonsa ilman mitään juhlallisuuksia. Irasta tuli nyt Lehtola. Ja Henrik saisi isänsä perintörahat. Jippii. Eihän Gullikin kuolemasta olekkaan kuin muutama vuosikymmen?

Kerrasta oikein, Ira halusi todentotta synnyttää siellä. En tiedä, mikä taipumus hänen on aina muista huoneista sinne kävellä, mutta samapa tuo.

- Henrik!!! APUAAAA! hän huusi tuskaisesti vauvan halutessa hänestä ulos.

Vaiva oli sen arvoinen, kun maailmaan syntyi Lehtolan perijän esikoistytär, Annabel. Henrik halusi tyttärestään Annabelin, vähän niinkuin äitinsä mukaan.

- Hei! Katsokaas! Olen isä!! Henrik riemuitsi taustalla.

Ira oli mainio äiti. Hän leikki lapsensa kanssa, ja hoivasi tätä yötä myöten. Mutta silti hän oli aina halunnut olla suurperheen äiti, ja siksi hän ehdottikin perheenlisäystä Henrikille, joka suostui mukisematta. Hän haluaisi nimittäin pojan. Pojan, joka voisi jatkaa Lehtoloiden sukua.

Ja niin Henrik ja Ir kokeilivat uudestaan. Irasta tuntui, aivan kuin hän olisi kuullut kehtolaulua päässään, mutta sen täytyi johtua unenpuutteesta. (Katsokaa nyt, kuinka rakastuneilta he näyttävät!)

Ensi jaksossa: yllättäviä muutoksia muun suvun parissa.